Miksi lapselle suuttuminen voi olla reaktio omiin tunneperäisiin traumoihisi

Äitiys liitetään usein lämpöön, kärsivällisyyteen ja rakkauteen. Silti jopa kaikkein huolehtivaisimmat äidit kokevat hetkiä, jolloin tunteet ottavat vallan. Räjähdätkö joskus vihasta, huudat tai purskahdat itkuun, ja pian katumus valtaa mielen: “Miksi en voi pysyä rauhallisena? Mikä minussa on vialla?” Tämä artikkeli valaisee, miksi lapselle suuttuminen voi olla oire syvemmistä tunneperäisistä haavoista ja miten voit käsitellä vihaasi rakentaaksesi terveemmän suhteen lapseesi ja itseesi. Lue eteenpäin, inspiroidu ja ota askel kohti emotionaalista paranemista!

Viha: Oire syvemmästä ongelmasta

Viha lapselle ei aina liity itse lapseen tai hänen käytökseensä. Usein se on merkki tunneperäisestä traumasta, joka on jäänyt käsittelemättä. Trauma voi juontaa juurensa lapsuuteen, jolloin tunteitasi ei ehkä huomioitu tai niitä tukahdutettiin. Jos opit lapsena piilottamaan vihan, häpeämään sitä tai pitämään sen sisälläsi, nämä tunteet eivät katoa – ne kerääntyvät ja purkautuvat odottamattomina hetkinä, esimerkiksi kun lapsesi ei suostu pukemaan kenkiä tai käyttäytyy haastavasti. Seuraavan kerran kun tunnet vihaa, pysähdy ja kysy: “Mistä tämä tunne oikeasti tulee?” – se voi auttaa tunnistamaan syvempiä syitä.

Viha on signaali, ei vika

Viha ei ole merkki huonosta luonteesta tai epäonnistumisesta vanhempana. Se on luonnollinen tunne, joka toimii suojamekanismina. Viha viestittää:

• “Jokin on vialla.”
• “Minua ei kuulla.”
• “Rajoja rikotaan.”

Jos lapsuudessasi vihaa ei saanut näyttää – esimerkiksi koska sitä rangaistiin, pilkattiin tai ohitettiin – olet saattanut oppia tukahduttamaan sen. Aikuisena tämä voi johtaa siihen, että viha purkautuu hallitsemattomasti, erityisesti stressaavissa vanhemmuuden hetkissä. Nimeä tunteesi ääneen: “Olen vihainen” tai “Nyt on vaikeaa.” Tämä yksinkertainen teko voi lievittää jännitystä.

Miten trauma vaikuttaa vanhemmuuteen?

Tunneperäiset traumat lapsuudesta voivat vaikuttaa tapaasi käsitellä vanhemmuuden haasteita. Tyypillisiä reaktioita ovat:

• Tukahduttaminen ja purkaukset: Viha tuntuu väärältä, joten piilotat sen, kunnes se “räjähtää” turvalliseen kohteeseen, kuten lapseen, joka ei voi vastata samalla mitalla.
• Kontrollin rajoilla eläminen: Yrität olla kärsivällinen ja hillitä tunteitasi, mutta kun “viimeinen pisara” tulee, menetät hallinnan ja purkaudut.
• Liiallinen miellyttäminen: Yrität olla täydellinen äiti ja vältät konflikteja, mutta uupuessasi viha voi purkautua yllättävän voimakkaasti.

Trauma pitää hermostoasi jatkuvassa valppaustilassa, mikä tekee rauhallisesta reagoinnista vaikeaa. Jos lapsuutesi ei tarjonnut mallia terveeseen tunnesäätelyyn, vanhemmuus voi tuntua erityisen haastavalta. Kirjoita tunteistasi päiväkirjaan – se auttaa purkamaan vihaa ja ymmärtämään sen syitä.

Turvallisen kiintymyssuhteen haasteet

Vanhemmuuteen liittyy odotus, että olet lapsellesi turvallinen satama. Mutta entä jos omassa lapsuudessasi ei ollut emotionaalista turvaa? Jos et saanut mallia terveestä tunneilmaisusta, saatat:

• Yrittää olla parempi vanhempi kuin omasi, mutta kamppailet, koska et tiedä, miten toimia toisin.
• Tuntea sisäistä ristiriitaa, kun haluat olla kärsivällinen mutta et osaa hallita tunteitasi.

Tämä voi johtaa uupumukseen, syyllisyyteen ja itsesyytöksiin, jotka vain syventävät tunneperäistä kipua. Muistuta itseäsi, että et ole yksin – moni vanhempi kamppailee samojen tunteiden kanssa. Pienetkin askeleet kohti muutosta ovat merkittäviä.

Kuinka käsitellä vihaa terveesti?

Voit oppia hallitsemaan vihaa ja katkaisemaan tunneperäisten traumojen kierteen. Tässä viisi käytännön vinkkiä:

1. Tarkastele vihaa uteliaasti: Sen sijaan, että tuomitset itsesi vihasta, kysy: “Mitä tämä tunne yrittää kertoa minulle?” Viha voi paljastaa, missä rajasi ovat tai mitä tarvitset.
2. Nimeä tunteesi: Sano ääneen tai mielessäsi: “Olen vihainen” tai “Tunnen uupumusta.” Tämä auttaa ottamaan etäisyyttä tunteeseen ja vähentää sen voimaa.
3. Keskeytä purkaus: Jos tunnet vihan nousevan, poistu huoneesta hetkeksi, hengitä syvään tai ravista kehoasi kevyesti. Sano itsellesi: “Tarvitsen 30 sekuntia rauhoittuakseni.”
4. Tunnista reaktiomallisi: Oletko “tukahduttaja”, joka pitää tunteet sisällä, kunnes ne räjähtävät? Vai yritätkö olla täydellinen ja uuvutat itsesi? Itsensä ymmärtäminen on ensimmäinen askel muutokseen.
5. Harjoittele yhteissäätelyä: Kokeile “neliöhengitystä” (hengitä sisään 4 sekuntia, pidätä 4 sekuntia, hengitä ulos 4 sekuntia, pidätä 4 sekuntia) tai halaa itseäsi kevyesti. Nämä tekniikat rauhoittavat hermostoa ja auttavat siirtämään rauhallisuutta lapseen.

Kokeile pitää pieni “rauhatauko” ennen kuin reagoit lapseen – esimerkiksi laske kymmeneen tai juo lasi vettä.

Etsi tukea paranemiseen

Et ole yksin tunneperäisten traumojesi kanssa, ja apua on saatavilla. Harkitse seuraavia:

• Psykoterapia: Ammattilaisen tuki voi auttaa käsittelemään traumoja ja oppimaan uusia tapoja hallita tunteita.
• Tukiryhmät: Vanhemmuuteen keskittyvät ryhmät tai naisten piirit tarjoavat vertaistukea ja ymmärrystä.
• Itseopiskelu: Lue kirjoja vanhemmuudesta ja tunnesäätelystä – ne voivat antaa arvokkaita työkaluja.

Kokeile kuunnella rauhoittavaa musiikkia tai mindfulness-harjoituksia illalla – ne voivat auttaa purkamaan päivän stressiä.

Viha on kutsu paranemiseen

Lapselle suuttuminen ei tee sinusta huonoa äitiä – se voi olla merkki siitä, että sisälläsi on käsittelemättömiä tunneperäisiä haavoja. Viha on signaali, joka kutsuu sinua katsomaan syvemmälle ja ottamaan askeleita kohti paranemista. Kun opit tunnistamaan ja käsittelemään tunteitasi, annat paitsi itsellesi myös lapsellesi lahjan: mahdollisuuden kasvaa emotionaalisesti turvallisessa ympäristössä. Älä syytä itseäsi menneisyydestä – sinulla on voima muuttaa reaktioitasi. Aloita tänään: ota hetki itsellesi, hengitä syvään ja muista, että rakkaus lapseen voi olla myös voima, joka opettaa sinut rakastamaan itseäsi.