Astut sisään, suljet oven ja ennen kuin ehdit edes riisua takkia – pam, pam – kengät ovat jo lentäneet eteisen nurkkaan. Toinen kengä osuu seinään, toinen jää keskelle mattoa. Kantapää on painanut toisen kengän takaosan alas, narut ovat solmussa, pohja on vähän venynyt. Ei kahta ajatusta. Ei pysähdystä. Se on niin automaattista, että olet ehkä vuosikausia tehnyt sen täysin huomaamatta.
Mutta juuri siinä pienessä, melkein näkymättömässä liikkeessä piilee kokonainen tarina sinusta.
Miksi kengänriisumistapa kantapäätä painamalla on niin tavallinen – ja niin merkityksellinen?
Koska se on nopein mahdollinen tapa sanoa aivoille: “Nyt olen kotona. Nyt saa olla.” Päivän aikana olet ollut monessa roolissa. Olet hymyillyt vaikka väsyttäisi, istunut kokouksissa vaikka selkä huutaisi, vastannut viesteihin vaikka pää räjähtäisi. Jaloissa on kirjaimellisesti kantanut koko päivän paino – sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti.
Heti kun kengät lähtevät jalasta yhdellä potkulla, kehosi tekee sen, mitä on odottanut tuntikausia: se laskee koko kuorman lattialle. Se on fyysinen nollaus, joka tapahtuu sekunnin murto-osassa.
Mitä tämä kengänriisumistapa kertoo sisäisestä maailmastasi?
Se kertoo, että elät nopeassa sisäisessä rytmissä. Aivosi ja kehosi kulkevat aina puoli askelta edellä. Kun muut vielä miettivät, miten toimia, sinä olet jo tehnyt. Narujen avaaminen, kenkien asettelu siististi riviin, kahden käden käyttäminen – kaikki se tuntuisi hidastelulta. Ja hidastelu on juuri se asia, jota kehosi ei kestä juuri silloin.
Se kertoo myös, että osaat asettaa itsesi etusijalle silloin kun se on tärkeintä. Ulkona maailmassa olet huomaavainen, järjestelmällinen, kohtelias. Kotona et ole. Kotona saat olla epätäydellinen, sotkuinen, vapaa. Ja juuri tämä kengänriisumistapa on ensimmäinen lupaus itsellesi: täällä ei tarvitse enää esittää mitään.
Kymmenen piirrettä, jotka yhdistävät ihmisiä, joiden kengänriisumistapa on tämä
- He vihaavat turhia välivaiheita elämässä yleensä.
- He sietävät pientä kaaosta, kunhan kokonaisuus etenee.
- He purkavat stressiä kehollisesti – sanat eivät aina riitä.
- He ovat mestareita siirtymissä: töistä vapaa-ajalle, tehtävästä toiseen, roolista toiseen.
- He arvostavat vapautumisen tunnetta enemmän kuin esineiden säilymistä täydellisessä kunnossa.
- Heillä on usein nopea päätöksentekotyyli myös isoissa asioissa.
- He eivät jää roikkumaan menneeseen – ovi kiinni, kengät pois, seuraava vaihe.
- He tuntevat olonsa kotoisaksi pienessä sotkussa.
- He osaavat nauttia hetkestä, jossa mikään ei vaadi enempää.
- He ovat usein luovia ja spontaaneja – suunnitelmallisuus tulee toisena.
Miten sama kengänriisumistapa näkyy muualla arjessa?
Huomaat sen pienissä asioissa: – suljet läppärin keskeneräisen työn päälle ja siirryt sohvalle – heität vaatteet tuolille sen sijaan että viikkaisit ne – valitset aina nopeimman reitin, vaikka se ei olisi kaunein – vastaat viestiin yhdellä emojilla kun kokonainen lause tuntuisi liialta – jätät astiat tiskipöydälle illalla, koska “huomenna on uudet voimat”
Kaikissa on sama viesti: juuri nyt on tärkeämpää olla kuin suorittaa.
Voiko kengänriisumistapaa muuttaa – ja miksi ihmeessä haluaisit?
Toki voi. Voit opetella avaamaan narut rauhallisesti, asettamaan kengät siististi hyllylle, hengittämään syvään ja astumaan kotiin kuin zen-puutarhaan. Se on täysin mahdollista.
Mutta kysy itseltäsi rehellisesti: haluatko oikeasti muuttaa jotain, joka toimii täydellisesti juuri näin? Tämä kengänriisumistapa on monelle vuosien aikana muodostunut terveeksi rajanvedoksi työn ja vapaan välillä. Se on kehosi tapa sanoa: “Selvisin. Nyt riittää.” Se on pieni, hiljainen voitto joka ikinen päivä.
Joskus kyllä – jos huomaat potkaisevasi kengät jalasta vihaisesti, jos ne lentävät seinään tai jos narut menevät niin solmuun, että aamulla menee hermot – silloin voi olla hyvä pysähtyä. Silloin kengänriisumistapa ei enää palvele sinua, vaan kertoo, että jokin muu painaa liikaa.
Lopulta kyse on vapaudesta
Kengän potkaiseminen jalasta kantapäätä painamalla on paljon enemmän kuin huolimattomuutta tai laiskuutta. Se on kehosi tapa juhlia kotiinpaluuta. Se on lupa olla epätäydellinen. Se on muistutus siitä, että olet ihminen, joka osaa päästää irti.
Seuraavan kerran kun teet sen – älä pahoittele mielessäsi. Pysähdy sekunniksi. Kuuntele, miten hiljaisuus laskeutuu hartioille. Huomaa, miten koko keho huokaisee helpotuksesta. Anna itsellesi hiljaa kiitos: selvisit taas yhdestä päivästä. Ja teit sen omalla tavallasi.
Mitä sinun kengänriisumistapasi kertoo sinusta juuri tänään? Oletko nopea irtiottautuja, joka osaa heittäytyä hetkeen täysillä? Vai huomaatko joskus kaipaavasi hieman enemmän rauhaa siihen pieneen kotiinpaluun hetkeen? Kuuntele – kengät kyllä kertovat totuuden. Ne eivät koskaan valehtele.