Ovi avautuu. Ennen kuin ehdit laskea avainta pöydälle, kuulet tassujen tömähdyksen, näet vilauksen turkista ja yhtäkkiä koira on ilmassa – etutassut hartioillasi, häntä heiluu kuin hurrikaani ja koko keho värisee innosta. Moni vain nauraa ja ajattelee: “Se on kyllä maailman rakastavin koira.” Mutta kun kuuntelet tarkemmin, mitä asiantuntijat sanovat, huomaat, että hyppiminen on paljon muutakin. Se on kokonainen kirje, jossa on useita lauseita – ilosta, helpotuksesta, tavasta, stressistä ja syvästä luottamuksesta. Ja kun opit lukemaan sen kirjeen, suhteenne muuttuu vielä tiiviimmäksi.
1. “Olet vihdoin täällä – haluan nähdä kasvosi ja nuuhkia sinua”
Koiranpennut tervehtivät toisiaan hyppimällä ja nuolemalla suupieliä. Se on luonnollinen tapa sanoa “Hei, olet laumani jäsen!” Kun koira hyppii sinulle, se tekee täysin samaa: haluaa päästä nenä nenää vasten, haistaa missä olet ollut, nuolaista poskea ja varmistaa, että olet kunnossa. Se on koiran kielellä kaikkein lämpimin tervehdys, jonka se osaa antaa.
2. “Olen odottanut sinua koko päivän – tämä on minun tapani purkaa patoutunut energia”
Yksin kotona oleminen on koiralle usein raskasta. Se nukkuu, odottaa, kuuntelee rappukäytävän ääniä ja kerää energiaa. Kun ovi lopulta aukeaa, kaikki patoutunut ilo, ikävä ja liikuntarjoitus purkautuvat kerralla. Hyppiminen on kuin turvarventtiili: “Minulla oli niin paljon energiaa, että nyt se tulee ulos!” Jos koiralta puuttuu riittävästi liikuntaa, leikkejä tai virikkeitä, hyppimisestä tulee vielä voimakkaampaa.
3. “Tiedän, että tämä toimii – sinä olet vahingossa opettanut minulle”
Mieti taaksepäin pentuaikoihin. Koira hyppäsi, sinä kumarruit, nauroit, sanoit “no hei kulta”, silittelit ja ehkä jopa nostit syliin. Koira oppi salamannopeasti: “Hyppääminen = huomio, kosketus, ääni, ilo.” Se on puhdasta oppimista. Koira ei ole hemmoteltu tai huonosti koulutettu – se on vain nerokas. Se käyttää toimivinta keinoa, jonka me itse olemme sille opettaneet.
4. “Minulla on vähän jännittänyt – haluan kosketuksen, joka rauhoittaa”
Joskus hyppiminen ei ole pelkkää iloa. Jos korvat ovat vähän taaksepäin, häntä heiluu matalalla ja jäykästi, katse vilkuilee tai koira työntyy voimakkaasti päällesi, se hakee turvaa. Se on kuin pieni lapsi, joka juoksee syliin koulun jälkeen, kun päivä on ollut rankka. Koira saattaa olla epävarma, stressaantunut muutoksesta (uusi koti, poissaoloja enemmän, ääniä ulkona) ja haluaa vain tuntea tutun ihmisen hajun ja lämmön. Hyppiminen on silloin lohdutuspyyntö: “Oletko vielä täällä minun puolestani?”
5. “Minä luotan sinuun täysin – olet minun turvallinen satamani”
Kun koira hyppii päällesi, se samalla luovuttaa itsensä täysin. Se ei pelkää, että torut tai työnnät pois. Se tietää, että saat sen kiinni, kannat painon, annat sen olla hetken lähellä. Se on syvintä mahdollista luottamusta: “Sinä et koskaan satuta minua, vaikka olen näin innokas.” Se on ehkä kaunein viesti, jonka koira voi antaa.
Miksi hyppiminen kannattaa opettaa pois (vaikka se tuntuu sydäntä särkevältä)
Pieneltä koiralta se on suloista. 40-kiloiselta se voi kaataa lapsen, säikäyttää vanhuksen tai raapia vieraan paljaat sääret. Se voi olla vaarallista, ja mitä pidempään tapaa vahvistetaan, sitä vaikeampi siitä on päästä eroon. Mutta hyvä uutinen: voit muuttaa tavan niin, että tervehdyshetki muuttuu vielä ihanammaksi.
Näin opetat koiran maailman parhaaseen tervehdykseen – rauhalliseen ja sydäntä lämmittävään
- Päätä selkeä sääntö: huomio vain, kun kaikki neljä tassua ovat maassa.
- Kun tulet kotiin, älä katso koiraan, älä puhu, älä koske – ennen kuin se on rauhallinen. (Vaikeinta, mutta tärkeintä!)
- Heti kun koira istuu tai seisoo paikallaan, kumarru hitaasti, katso silmiin, anna hiljainen kehu ja kunnon hali.
- Jos se hyppii, käänny kylki tai selkä koiraan, astu askel eteenpäin (vie tila pois) ja odota.
- Toista joka ikinen kerta samalla tavalla – koira oppii uskomattoman nopeasti.
- Anna sille vaihtoehtoinen tehtävä: “istu”, “maahan” tai mene omalle paikalleen – ja palkitse heti, kun se tekee oikein.
- Harjoitelkaa myös ovella: pyydä perheenjäsentä soittamaan ovikelloa, mene ulos ja tule takaisin – toista kunnes rauhallinen tervehdys on automaatio.
Jo viikossa näet muutoksen. Kahdessa viikossa koira istuu jo oven takana malttamattomana, häntä lyö lattiaa ja silmät loistavat: “Milloin saan halata?” Ja kun kumarrut, saat sen saman rakkauden – vain paljon kauniimmassa paketissa.
Kun koira hyppii päällesi, se ei vain sano “minä rakastan sinua”. Se sanoo: “Olet minun ihmiseni. Olet minun turvani. Olet minun koko maailmani.”
Ja kun opetat sen odottamaan rauhallisesti, vastaat siihen: “Minä kuulen sinut. Minä rakastan sinua juuri tällaisena. Tervetuloa kotiin – joka ikinen päivä.”
Se on ehkä kaunein tapa aloittaa ilta – ja se hetki, kun koira istuu edessäsi, katsoo silmiin ja odottaa malttamattomana sitä ensimmäistä halausta, on korvaamaton.
