Nuoruus kuuluu naisille. Neljänkympin jälkeen miehet ottavat johdon, ja ero vain kasvaa vuosien myötä. Tämä ei ole sattumaa eikä yhden maan ilmiö – sama kuvio toistuu tutkimuksissa kerta toisensa jälkeen, riippumatta siitä, missä päin maailmaa kysytään. Miten näin voi käydä, vaikka arki helpottuu teknisesti koko ajan?
Alle 25-vuotiaana naiset loistavat kirkkaammin kuin koskaan
Nuori nainen on tilastojen mukaan maailman onnellisin olento. Vapaus on tuoretta, vastuu vielä kevyttä, rakkaus tuntuu ikuiselta ja tulevaisuus avoimelta taivaalta. Nuori mies taas painii usein tyhjien taskujen, epävarmuuden ja yksinäisyyden kanssa. Ei vielä uraa, ei omaa asuntoa, ei statusta eikä usein vakituista kumppania. Tutkimukset ovat armottomia: juuri tämä ikä on monen miehen elämässä kaikkein synkein jakso.
Kolmekymppisenä käyrät kohtaavat – mutta vain hetkeksi
Noin 30-vuotiaana tilanne tasoittuu ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Miehillä ura lähtee kunnolla nousuun, tulotaso paranee, moni löytää kumppanin tai perustaa perheen. Naisilla arki täyttyy usein lapsista, kodista ja läheisistä. Tasapaino kestää suunnilleen 45 ikävuoteen saakka.
Sen jälkeen miehen käyrä kääntyy jyrkästi ylöspäin ja jatkaa nousuaan aina vanhuuteen asti. Naisen käyrä sen sijaan kääntyy hitaasti mutta varmasti alaspäin – ja lasku jatkuu vuosikymmenestä toiseen.
Miksi naisten onni hiipuu, vaikka kotityöt kevenevät?
Lapset lentävät pesästä. Vanhemmat ikääntyvät ja tarvitsevat yhä enemmän apua. Tunnesiteet läheisiin harvenevat. Parisuhteen alkuaikojen liekki on usein sammunut rutiinien alle. Ikääntymisen merkit painavat naisia selvemmin. Ja yhä useampi kuuluu sandwich-sukupolveen: sama ihminen huolehtii sekä jälkikasvustaan että ikääntyvistä vanhemmistaan. Tilastot ovat yksiselitteisiä – tämä kaksoisvastuu lankeaa useimmiten naisille.
Vaikka kodinkoneet ja valmisruoat vapauttavat tunteja, henkistä kuormaa on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kriisit, kylmät vuodenajat ja elämänmurrokset purevat naisiin syvemmältä.
Miehet ja naiset mittaavat onnea eri mittareilla
Naisille tärkein onnen lähde on läheiset ihmissuhteet: perhe, lapset, kumppani, ystävät – juuri tässä järjestyksessä. Miehet asettavat usein ensimmäiselle sijalle ammatillisen menestyksen ja taloudellisen turvallisuuden. Vasta sen jälkeen tulevat läheiset.
Kun mies ikääntyessään saa ylennyksen, isomman palkan ja arvostusta, hänen onnensa kasvaa. Kun naisen arki täyttyy hoivavastuusta, hänen onnensa laskee – vaikka hän rakastaisi läheisiään kuinka syvästi.
Suurin harha: onni pitää “ansaita” tai “hakea kaukaa”
Moni elää siinä uskossa, että onni tulee uuden työn, kalliimman auton tai täydellisemmän kumppanin mukana. Kun tavoite saavutetaan, riemu kestää hetken – sitten palataan omalle perustasolle. Ulkoiset saavutukset eivät nosta onnea pysyvästi.
Toinen vahva uskomus on, että onnea on maailmassa rajallinen määrä. Mitä enemmän annan toisille, sitä vähemmän jää itselle. Todellisuus on päinvastainen: jaettu ilo moninkertaistuu, se kasvaa sitä enemmän mitä enemmän sitä levittää.
Yksi asia yhdistää molempia sukupuolia – ja se on ratkaiseva
Kaikista tutkimuksista nousee sama ylivoimainen tekijä: vahvat ihmissuhteet ovat onnellisuuden tärkein lähde, sukupuolesta ja iästä riippumatta.
Geenimme ovat miljoonien vuosien ajan palkinneet meitä siitä, että kuulumme joukkoon. Yksin selviytyjä kuoli, yhteisössä eläjä jäi henkiin. Nykyään emme enää taistele petoeläimiä vastaan, mutta aivot toimivat yhä samalla tavalla. Kun elämä tuntuu tyhjältä, yksi kysymys riittää: milloin viimeksi näin tai kuulin jonkun minulle tärkeän ihmisen?
Ne hetket, kun joku välittää sinusta – ja sinä välität takaisin – ovat ne hetket, jotka kantavat läpi vuosien. Ne tasoittavat käyrää, hidastavat laskua ja voimistavat nousua. Ne tekevät nuoruuden ilosta kestävämpää ja vanhuuden yksinäisyydestä siedettävämpää.
Nuori tai varttunut, mies tai nainen – lopulta me kaikki tarvitsemme samaa: tunteen, että olemme osa jotain suurempaa kuin itseämme. Kun pidät huolta niistä siteistä, pidät huolta myös omasta onnestasi. Se onnellisuus ei katoa pesästä lentävien lasten mukana eikä vanhempien hoivatarpeen myötä. Se vain muuttaa muotoaan – ja pysyy, kun sitä vaalitaan.
Missä kohtaa omaa käyräänsä olet juuri nyt? Ja kenen kanssa voisit jakaa seuraavan kahvihetken tai iltakävelyn? Se voi olla juuri se pieni hetki, joka nostaa sinut askeleen ylemmäs – tänään, huomenna ja vuosien päästä.
